Elokuvissa

Ystäväni sai Yhtyneiltä kuvalehdiltä kaksi kutsua katsomaan suomessa 16.4. ensi-iltansa saava Kick-ass elokuva. Eli pääsimme siis seuraamaan elokuvan ennakkonäytöstä noin sadan muun kutsun saaneen kanssa. Kinopalatsin sali yhden ovella kutsu tarkistettiin väljästi ja sisään käveli vaivatta. Ovien sulkeuduttua Nordisk Filmin henkilö toivotti mukavaa elokuvakokemusta ja antoi puheenvuoron Finnkinon edustajalle jonka sanat saivat leukani putoamaan lattiaan.

Kuten me kaikki tiedämme piratsimi on laitonta, meillä on täällä Securitaksen vartija varmistamassa että elokuvaa ei taltioida joten pyydänkin teitä sammuttamaan puhelimenne ja laittamaan kameranne pois jottei tule väärinkäsityksiä.

Elokuva on jo nähnyt ensi-iltansa ulkomailla sekä on luultavasti jo jaossa vertaisverkossa. Securitaksen vartija näytti ottavan rennosti etupenkissä elokuvaa katsellen ja pari-kolme kertaa näytöksen aikana kuikuili katsomoon.

Tämä on hyvä käytännön esimerkki siitä miten tekijänoikeuksia suojataan. Onhan elokuvien ääniraidoissa jo ikävä suhina joka ei teatterissa kuulu katsojan korvaan mutta tarttuu mikrofoniin ja nauhoitetussa versiossa kuuluu. On vesileimat jotka eivät katsojalle teatterissa näy mutta kameralle tallentuvat ja näkyvät sen tallenteessa. Lisäksi pitää vielä kuorruttaa kakku vartijalla näytöksessä.

Olenko ainut jonka korvaan tämä kuulostaa oudolta? Tutkimukset ovat osoittaneet että vertaisverkoista lataavat kuluttavat kulttuuriin keskimäärin enemmän rahaa kuin tavallinen kansalainen, tietenkään näitäkään tutkimuksia (kuten muitakaan) ei voida pitää paikkaansapitävinä. Mutu -tuntumalta heitettynä paikkaansapitävänä faktana voidaan kuitenkin pitää sitä että vertaisverkoissa jaettu materiaali on suhteellisen hyvää mainosta. Joku katsoo sieltä elokuvan ja haluaa nähdä tarkemman version tai kokea elokuvan fiiliksen teatterissa, ehkä haluaa ostaa DVD levynä kun se julkaistaan ja omistaa fyysisen kappaleen.

Onko suojaustoimet mielestänne liioiteltuja?